Poikaset viikon vanhoja

Nopean laskun mukaan pesässä olisi 15 poikasta.. että ehkä onni onnettomuudessa ettei Tuutikki tiinehtynyt sitten ollenkaan.
Kaikki näyttäis olevan jonkun sortin mustia, eli suklaat jäi vain haaveisiin. Laikukkaita kuitenki löytyis nyt useammalle. Saattaa sielä joku kilpparikin olla, mutta ei millään selvillä laikuilla tässä vaiheessa ainakaan.

Varauksi otetaan mieluusti vastaan: jenni.peltokorpi@gmail.com

Nyt riittää poikasia..

Kun Tuutikki ei kahdesta yrityksestä tullut tiineeksi, päätin käyttää lainaurosta Brielle, josko sen kanssa tärppäis.
No, tärppäshän se.. Eilen syntyi melkoinen kasa poikasia 13-15kpl.
Astutin päivä Brien jälkeen vielä kerran Tuutikin, eli poikasten pitäis syntyä tänään jos tärppäs.
Melkein toivon että ei olisi tärpännyt kun tuo Brien katras on noin iso. Mutta samalla se tarkoittaa että Tuutikista ei saada sitten ollenkaan jälkikasvua koska se tuli jo vuoden ikään.

Poikueen sukutaulu. Emo on piilokilppari joten se voi lisätä värien kirjoa poikasiin kovasti.

Väreinä voi olla mm. mustaa, suklaata, musta-keltaista, naaraita kilppareina, osa poikasista laikukkaina ja hopeisina. Kaikki pitkäkarvaisia.

Yhteydenotot: jenni.peltokorpi@gmail.com

Hamsuja

Tällä hetkellä  meillä 5 samppanjaa ja 1 samppanja kilpikonna poikasta, jotka tulevat ensi  viikolla luovutukseen. Vielä on pari pitkäkarvaista vapaana.

Sukutaulu näyttää tältä:

Tilaukseen on myös laitettu poikasia seuraavasta yhdistelmästä.

Laskettuaika on 19.9 jos tärppäsi.

Yhteydenotot mielellään jenni.peltokorpi@gmail.com

Pentunäyttely

On taas vierähtänyt taas tovi viime kirjoituksesta.
Aloitetaan nyt tuoreimmista kuulumisista.
Viime viikonloppuna Sprintholicin esikoiset osallistuivat ensimäistä kertaa pentuluokkaan.
Lauantaina matkattiin Siilinjärven ryhmänäyttelyyn, metsästämään Femmalla viimeistä sertiä ja samalla Caino ja Prima osallistuivat pentuluokkaan.
Harjoitusten määrään nähden pennuilla meni enemmän kuin hyvin. Prima sai kunniapalkinnon ja oli rop-pentu. Caino sai myös kunniapalkinnon ja oli vsp-pentu.

Femman serti oli niin lähellä, mutta samalla niin kaukana. Tulokseksi paras narttu 3 ja vara-serti.
Tulos oli kohtuullinen, koska riskillä ilmoitin Femman vielä yhteen ulkonäyttelyyn.

Sunnuntaina pentujen treenit jatkuivat Siikajoen pentunäyttelyssä. Italiaanoja oli ilmoitettu 6kpl, kaikki Galan pentuja, meidän pentueesta 4kpl ja Nieninquen kaksi pentua.

Nieninquen pennut veivät potin ja Sprintholicin pennuille jäi käteen vain kivat arvostelut.

"Caino" Sprintholic Wild One sijottui uros pennuissa toiseksi.

"Tito" Sprintholic Titanium oli uros pennuissa kolmas.

"Prima" Sprintholic Play Hard narttu pentujen toinen.

"Sani" Sprintholic Sun Goes Down narttu pentujen kolmas.

Vaikka kukaan pennuistamme ei saanut kp:tä, esitettiin kuitenkin kasvattaluokka kun kerran oltiin neljä pentua saatu paikalle.

Suureksi yllätykseksi kasvattajaryhmä sai kunniapalkinnon ja näin ollen pääsimme kisaamaan myös BIS-Kasvattajaan.

Arvostelu kuului:

"Tasakoosteinen ryhmä. Hyvät mittasuhteet ja linjat.

Kauniit päät, hyvät silmät ja korvat.

Hyvät ylälinjat. Rungot vielä keskeneräiset.

Hyvät raajat. Tasapainoiset liikkeet."

Priman ja Titon kanssa kerettiin osallistumaan myös parikilpailuun, mihin oli ilmoitettu varmaan parikymmentä paria.

Sijotuimme neljänniksi "jihuu" :)

Kasvattajakilpailun ajattelin olevan "läpi juostu", koska pennut ei saaneet kp:tä ja tuomari oli sama.

Vähän aikaa meille kyllä meni, ennen kuin uskottiin että tuomari huitoi meitä sijalle kolme!
Hieno fiilis sijottua ensimmäisten omien kasvattien kanssa ja tietysti samalla oli ekakerta kun Sprintholicin kasvattajaryhmä esitettiin.

Suuri kiitos pennunomistajille ja handelereille <3

Loppuun tasapainottamaan hyviä uutisia "vähän" huonojakin.
Sprintholicin ekan pentueen isä Gala sai valitettavasti toisen epilepsiakohtauksensa ja näin ollen pentueelle ei tule olemaan jalostussuunnitelmia.
Toivon sydämmestäni pentueelle pitkää tervettä elämää perheenjäseninä ja harrastuskoirina.

Galan kohtausväli on nyt tiedettävästi ollut 6kk ja kohtaus oli onneksi melko lievä.
Muutoin italiaanorintamalla on riittänyt surua kun hyvän ystävän (ja samalla myös Galan omistaja) toinen koira jouduttiin lopettamaan saatuaan pahan epileptisen kohtauksen 6,5v iässä.
Korviin on kantautunut nyt lähiaikoina niin monta epileptikkoa lisää, että kasvattajien tulisi avoimuuden lisäksi oikeasti alkaa miettiä onko upea, mutta niin sairas nykyään se rodun ihanne?
Joka tapauksessa jollekin olen kertonut suunnittelevani Femmalle toista pentuetta ensi keväälle, mutta nyt viimeistään olen päättänyt odottaa ainakin vuoden lisää.

Kesäkuun tapahtumia

Kesäkuun alulla oli Muhoksen ja Limingan ryhmänäyttelyt.
Muhoksella keli oli ok ja alustana nurmi. Femma liikkui tälle kertaa ihan ok, mutta tulokseksi ERI ilman sa:ta. Tässä vaiheessa löin jo vähän hanskoja tiskiin sertien metsästyksen suhteen koska seuraavaksi päiväksi Liminkaan oli luvattu kovaa tuulta ja sadetta.

Liminkaan osallistuttinkin lähinnä siksi että myös Yoda oli ilmoitettu käyttöluokkaan.
Femma ei tuulessa ja sateessa mennyt ravi askeltakaan ja sai EVA:n. Yoda sijottui paras narttu kakkoseksi.

Femma kävi myös toukokuussa Hyrynsalmen näyttelyssä jossa pohjana oli sora, keli tuulinen ja sateinen. Liikkumisesta ei tullut siellä mitään ja EH:oo napsahti. Liikeongelmien takia jäi myös toukokuun alussa Piteån näyttelyssä SA saamatta. Tästä syystä päätin että Femma ei enään osallistu ulkonäyttelyihin.

Nose pääsi Bodenin 76-raveihin matkaan mailin monteen. Valitettavasti pojalla ei ollut vieläkään kaikki kunnossa ja kuskin piti ajaa viimeiset 500m kieli keskellä suuta. Viimeiset rahat ja tulokseksi 15,9maly joka on monten maililta uusi ennätys.
Olisin ollut muutoin ihan tyytyväinen reissuun mutta seuraavan viikon klinikkareissu vahvisti sen mitä pelkäsinkin --> etujalan hankoside oli jälleen reagoinut. Siinä meni se kesä, tämä kausi ja mahdollisesti koko ura ravurina.

Nose matkasi Keminmaahan laitumelle kuukaudeksi, jonka jälkee jalka ultrataan uudelleen ja päätetään mitä tehdään.

Juhannuksena Femma ja Yoda oli ilmoitettu juhannus raceen eli ratakisoihin Virpiniemeen.
Lähtöarvonnat ei oikeen tyttöjä suosineet koska molempien lähdöissä oli yhdet "ylikylä" koirat.
Alkuerien jälkeen olin hyvin tyytyväinen koska Femma paransi ennätystään  26,16s -> 24,84s, eikä epäröinnyt yhtään vaikka väliä johtavaan koiraan oli reilusti. Femma siis kolmesta koirasta kakkosena maaliin. Yoda seuraili omassa lähdössään myös toisena maaliin ajalla 25,68s.
Alkuerin jälkeen Femma olisi ollut viides kokonaiskisassa, mutta kuinka ollakkaan finaalissa päätti keskeyttää viimeisessä kurviss,a kun ensimmäisenä juosseeseen koiraan oli taas sama välimatka.
Yoda sai finaalissa ajakseen 25,47s. ja toisena maaliin. Kokonaiskissassa se ei riittänyt kuitenkaan palkinnoille.

Launtaina Rovaniemen juhannusnäyttelyihin olin ilmoittanut Femman, paljon ennen kun tiesin että se ei kulje sepelillä/tuulessa/sateessa tms. Jätin itse koko näyttelyn väliin mutta Hanna kaappasi Femman mukaansa ja vei kehään.
Keli suosi ja aurinko paistoi.. hämmentyneenä luin lueskelin viestiä missä luki "Silvano ROP, Femma VSP".

Kaippa tuota pitää vielä ilmotella sen yhen sertin verran johonkin näyttelyyn.

Loppuun vielä muutama kuva näyttelytreeneistä.

Caino 4,5kk ekaa kertaa näyttelyhihnassa.

Samanikäinen Tito joka on löytänyt uuden kodin Rovaniemeltä :)

Pennut 16viikkoa.

Pennut tuli 16vk ikään.
Tito etsii edelleen kotia. Tällä hetkellä poitsu löytyy Rovaniemeltä kun Ookan juoksut meni ohi.
Mikään mini ei tästä pojastakaan tule, mutta ihan kivan näköinen poitsu.
Titon velipuoli "Alvin" valioitui viime viikonloppuna Hyrynsalmen näyttelyssä. Mammakoirakin oli näytelmissä mukana mutta sorapohja + sade ja tuuli ei neidille kelvannut ja liikkuminen oli kaikkea muuta kuin kaunista.

Tito on harjoitellut näyttelynarussa kulkemista ja pöydällä seisomista.

Tito vasemmalla ja oikealla pari viikkoa vanhempi velipuoli.

Suuri pupun metsästäjä tosi toimissa :)

Hamsujen kuulumisia

Vähän päivitystä hamstereistakin.
Minun kolmas poikue syntyi 20.2.2015. Nakkeja oli aluksi 12kpl ja luovutusiässä 11kpl.
Jonkin verran oli myynti hankalaa kun yhtäaikaa oli koiranpennut ja tästä syystä reissasin tavallista vähemmän. Lopulta kaikki tarjolla olleet löysivät kotinsa :)

Koska minulla on häkkejä rajallinen määrä ja muutenkin periaate että vain yksi poikue kerrallaan, uskalsin toteuttaa "pitkään" odotetun yhdistelmän Aym-Vilijonkka, vasta kuin edellisiä poikasia oli myynnissä enään yksi.

Tänä aamuna huomasin Vilijonkan kutistuneen ja varovasti mökkiin kurkatessa näkyi 6-8 nakkia.
Värien kirjo voikin olla sitten paljon laajempi mitä aiemmin.
Mahdollisuus, mustaan, kyyhkynharmaaseen, musta-keltaisiin, kyyhkis-hunajiin ja osa hopeisina, kilppareina ja laikukkaina.

Pari kuvaa edellisestä poikueesta:

Merlotin makea laahus.

Nebbiola, jäi kotiin. Hopeamusta kilppari väriltään.

Ainakin pari hamsua meni harrastavaan kotiin. Näistä Riesling kerkesikin jo käydä ekassa näyttelyssään. Kasvattien tuloksia voit nähdä täältä

Nosella vastustaminen jatkuu...

Hevosen kanssa sama vanha vastustaminen ei ota laantuakseen.

Lyhykäisyydessään reilu vuosi on kulut kutakuinkin  näin:
- 2 huonoa starttia -> kuivuminen -> kusilukko -> virtsakivet tms. -> pitkä c-vitsku/salmiakkikuuri, myös veriarvoissa oli raudan osalta sanomista.
- Rautakuurin ja kusilukon aukeamisen jälkeen 2 upeaa voittoa!!
- Väliin yksi epäonnistunut startti ja yksi kolmonen lounareista, missä oli ihan hyvä.
- SM-monten karsinta -> kolarointi -> laukka -> useampaan otteeseen jalan ultrausta, kunnes mustelma diagnoosi muuttuikin hankosidevammaksi.
- Kesä laitumella, mihin kultapallo piti loimittaa koko kesäkuu kun satoi ja oli kylmää. Lisäksi suuret määrät taisteluita että saatiin polle veteen, uimisen kanssa ei ongelmaa.
- Loppukesä taisteltiin ötököiden kanssa, lopulta otettiin poika etuajassa laitumelta pois kun oli myrkyistä huolimatta niin syöty ja alkoi laihtumaan.

- Syksy sitten juupas jaapasteltiin, uskaltaako reenata vaiko eikö. Myös takajalkaa piikiteltiin kun se oli taivutuksessa paljon kipeämpi kuin se rikki mennyt ristikkäinen etunen.
- Lopulta saatiin reenilupa jalkaa seuraten..
- Joulukuussa eka startti sitten toukokuun. Mailin matka, takarivi ja hokit.. eipä jäänyt kerrottavaa.
- Jatkettiin hiitin ajoa hetki.. siinä samalla huomasinkin Nosen siristelevän silmäänsä -> tippaa silmään sata krt päivässä.

Yksi startti kerettiin ajaa lisää, ennen kuin siirryttiin hoitamaan silmän uveiittiä kovemmilla aineilla (lue: pidemmän varoajan aineilla). Startissa oli hyvä neljäs. vähän pussissakin loppusuoralla.
Kokonaisuudessaan silmää hoidettiin kuukausi, kolmella eri aineella. Kortisoni oli ainut mikä auttoi ja sitä tuli laittaa aluksi parin tunnin välein. Kauhean kätevää kun ei satu olemaan talli pihapiirissä ja töissäkin tarvi käydä. Onneksi tallikaverit auttoivat ja saatiin pojan silmä kuntoon! :)
- Huhtikuussa päästiin varoaikojen jälkeen taas starttaamaan. Bodenin epäonnistumista en laittanut hepon piikkiin koska hevosta lämpättiin ehkä liikaakin ja lähtö uusittiin 5krt.
Seuraava startti Tornion montessa. Lämmitettiin kärryistä ja ravi kävi uudella kengityksellä.. Vaan ei käynyt enään ilman kärryjä. Heti alkuun laukka kun joutui vetämään liinat kiinni, kun 20metriä edeltä lähtevä hevonen lähtikin lähes kävelyä. Siinä rytäkässä lähti myös etukenkä ja puoli kaviota. Kurveissa takapään ravi oli täysin hukassa. Tilattiin startin jälkeen kengittäjä taikomaan meille etukavio ja takapään kengitys muutettiin raskaammaksi.


- Seuraava startti olikin sitten välistartti Rovaniemellä. Avoimessa paineltiin 10,5 avaus ja Nose jäi arvaamattakin viimeiseen pariin sisälle. Kierroksen jälkeen ruuna löi kuitenkin hanskat täysin tiskiin ja pysähtyi kuin seinään. Palauttelussa puhalsi pinnallisesti ja syke ei ottanut tallissakaan millään laskeakseen. -> Seuraavalla viikolla klinikalle, tähystettiin keuhkot -> ei syytä -> tulehdusarvoissa -> ei sanomista. Hemoglobiini sen sijaan oli 181, eli korkeahko. Myöhemmin viikolla otettiin myös rasitushemoglobiini ja se oli 227. Eli paksut veret/ylikunto oli yksi mahdollisuus pysähtymiseen, mutta eläinlääkärin mielestä kunnon kipupiikki yleensä aiheuttaa tuollaisen totaalisen pysähtymisen ja siihen syynä yleensä virtsakivet tai mahahaava.

Siitäpä alkoikin pähkäily, missä vika. Samaan syssyyn Nose rokotettiin kun tulehdusarvoissa ei ollut sanomista.
Seuraavalla kahdella kerralla kun aloin poikaa valjastamaan, se selvästi jännitti ajoa. Tärisi ja mälkytti suullaan hermostuneesti, aivan kun pelkäisi kipua.
Yhtenä syynä ruunan paksuverisyyteen oli varmasti kuivuminen, koska se on meillä ollessaan juonut todella huonosti. On kokeiltu suolat, elektrolyytit, omenamehut, melassit tms. Nykyään se osaa jo juoda melassia mutta määrällisesti se ei silti juo juuri enempää.
Kyselin ihmisiltä mistä tuollainen juomattomuus voi johtua ja aika useasta lähteestä sain kuulla että hevoset joilla on mahassa vikaa ovat oireilleet juomattomuudella.
Luonteeltaahan tai pitäisikö sanoa hermoiltaan, Nose on täydellinen saamaan mahahaavan, se stressaa uusia tilanteita. On stressimahainen ja kovemman ajon jälkeen pukkaa aina taatusti löysää ulostetta.
Silmä takia tehdyillä klinikkareissuilla myös saattoi ripuloida klinikalle valehtelematta 20krt puolen tunnin aikana.
Nosen startin jälkeinen käytös alkoi vahvistaa epäilyni mahan/suoliston ongelmista. Nosesta tuli hoitaessa tavallista kärtyisämpi. Se on aina esittänyt potkivansa tai purevansa jos esimerkiksi kipeitä lihaksia on hierottu, mutta vain esittänyt. Nyt kun hieroskelin läpi ja erehdyin koskemaan mahaan oikealta puolelta, sai seinä kunnolla osumaa takakaviosta.
Tämän jälkeen soittelin taas lekurin mielipidettä ja koska mahan haavaumat ovat niin yleisiä, ei hänkään pitänyt ajatusta outona.

Pitkän paastoajan takia en halunnut alkaa mahaa tähystämään, vaan päätettiin lääkärin kanssa että aletaan hoitamaan oireiden mukaan, koska siitä ei mitään haittaakaan ole.
Aluksi sai vain mahan limakalvoja suojaavaa ainetta antepsinia ja viikko siitä omepratsolia joka puolestaan vaikuttaa mahahappoihin -> haavaumat pääsevät nopeammin parantumaan.
Lisäksi muutin hieman ruokavaliota asteittain ja lisäsin mahan ja suoliston hyvinvointia edistäviä valmisteita ruokintaa. Myös muun stressin olen pyrkinyt vähentämään ja ajellutkin vain pääasiassa kävelyä tai lyhyitä lenkkejä.
Nyt 2,5vk startista Nose on alkanut pirstymään ja pariin iltaan ei ole enään kärtynnyt mahastaan.
Pitää toivoa että nyt syy löytyi ja hoito tepsii...
Juomisen suhteen ei ole taphtunut vielä muutosta, mutta aika näyttää.

Kerrottakoon vielä sellaisia mukavia uutisia että meidän talliin syntyi vanhalle taistelukaverille "Saagalle" (Goldberry Broline) tammavarsa Archduke kempistä :)

Kuvassa "Taiga" on vuorokauden ikäinen. Pitäisi ottaa uusia kuvia kun kehittyy silmissä :)

Pennut lentää pesästä

On taas venähtänyt blogin päivitykset, mutta aloitetaan nyt pennuista.
Sani muutti jo useampi viikko sitten omaan kotiinsa, niinkin lähelle kuin parin kilsan päähän.
Vähän on ollut ihmeissään uudessa kodissa, kun talo ei olekkaan täynnä muita koiria, mutta nopeasti pennut yleensä kuitenkin sopeutuvat.

Seuraavan matkaan lähti Mini. Minsku matkasi aina Vihtiin asti whipukan ja greyn kaveriksi.

Valtava on kokoero :D Mini painoi 10,5vk iässä lähtiessään 1,5kg.
Pieni koko ei Minin menoa hidasta ja uudesta kodista kuuluikin että on hirmu reipas, ikäisekseen jopa liian reipas kun tutkii ulkonakin jo melko laajaa aluetta. Noh, nimi on enne "world is mine" ;)

Ekana pesästä lentänyt Cainokin (pentunimeltään täplä) kävi kylässä, kuvaa en kerenny nappaamaan mutta siitä oli kasvanut nuori mies. Sen verran miehistynyt että molemmat pallitkin oli, vaikka sen kivesvikaisena myin xD Noh, hyvälle kaverille meni..

Pentueen suurin ja kovapäisin "Prima" jää siis kotiin, ei siksi että olisi lupaavin. En osaa edes selittää miksi, se vain on kokoajan tuntunut omalta. Mitään näyttelytähteä en siitä odota, koska se on jo nyt niin iso että ihmettelen suuresti jos sen aikuiskoko ei ala nelosella.

Toinen pojista Tito etsii vielä omaa kotiaan. Edelleenkin harrastava koti olisi etusijalla.
Jonkin verran on tullut kyselyitä kotikoiraksi, mutta mitään ei ole lyöty lukkoon.
Tällä hetkellä Tito majailee isukin ja puolivelkun luona Oulussa, koska Ookka aloitti juoksunsa.
Tito on sopeutunut hyvin kerrostaloon ja sisäsiisteys on kuulema hyvällä mallilla.

Mamma itse alkaa olla pikkuhiljaa palautunut pennuista. Vielä vähän läskiä pois ja karvan kasvatukseen niin sitten ollaan valmiita näyttelyihin :)

Kaikki pennut tekevät tarpeensa ulos hyvin. Kyllä kevät pennut on siitä mukavampia että kokoajan mennään lämpimämpään suutaan. Hankala sanoa kuinka paljon vaikuttaa myös se että näitä pentuja on kuskattu ulos jo 5viikon iästä.
Prima ei vielä osaa pyytää ulos, mutta hädän tullessa monesti juoksee jo ulko-ovelle.
Joka tapauksessa tämän rumban jälkeen olen valmis hengähtämään, enkä kyllä jaksaisi toista pentuetta heti perään.
Meillä siis tuskin tullaan koskaan näkemään liukuhihnatuotantoa ja ihan hevillä en jaksaisi esimerkiksi kahta pentuetta yhtäaikaa. Sama pätee jopa hamstereihin, pyrin tekemään vain yhden poikueen kerrallaan jo siitä syystä että ihmisellä jolla on muutakin elämää, ei voi olla tarpeeksi aikaa käsitellä hyvällä lykyllä 30poikasta, minkä määrän voi saada aikaseksi ja kahdesta poikueesta.

Hulinaa riittää

En taas tiedä mistä alottaisin kirjoittamaan kun meidän arjessa riittää tätä hulinaa.
Mutta aloitanpa Galan magneettikuvauksen tuloksista.
Päästä ei löytynyt mitään mikä selittäisi epileptisen kohtauksen. Lääkärin sanojen mukaan kuitenkaan yhden kohtauden perusteella ei voi varmasti sanoa onko se epilepsia, vaan toistuvat kohtaukset kertovat sen. Jäämme siis odottelemaan. Tähän mennessä kohtausia on ollut vain se yksi.

Gala palkittiin HVK:n vuoden näyttely italianvinttikoirana 2014 ja OSVKH:n vuoden näyttelykoirana 2014
:)

Viikonloppuna oli tarkoitus mennä Kajaanin hamsterinäyttelyyn ja pääsinkin aina Ouluun asti, kunnes kunnon tauti iski. Oksensin koko yön ja kuume nousi joten näyttelyt jäivät välistä,
Mukana oli pennuista Prima ja Tito. Hienosti osasivat olla reissussa ilman äitiä.
Tito etsii omaa kotia.

Tarkoitus oli ottaa myös muista pennuista 8vk kuvat mutta muistikortti on mystisesti kadonnut, joten täytyy suunnata ensin kauppaan.

Eilen ensimmäinen pennuista lähti uuteen kotiinsa. Jäi hyvällä kaverille Rovaniemelle toisen italiaanon seuraksi. Täplän uusi nimi on Caino :) Kuvassa 7,5vk.


Vielä löytyy vapaita hamstereitakin kun en päässyt sinne Kajaaniin asti niitä kauppaamaan.

Hyvät ja huonot uutiset

Aloitetaan nyt niistä huonoista.
Kolmisen viikkoa sitten pentujen isä sai lievän epileptisen kohtauksen. Verikokeet ja sydänultra eivät näyttäneet mitään normaalista poikkeavaa, joten suuri pelko epilepsiasta on.
Huomenna vielä Galan pää mangeettikuvataan kasvaimen varalta. Sen jälkeen se onkin aika joka näyttää onko lopulta kyse epilepsiasta vai jostain muusta. Epileptisiä kohtauksia kun voi aiheuttaa niin monet muutkin asiat, mutta koska rodulla epilepsiaa esiintyy ja jos syytä ei löydy, kohtauksia täytyy pitää epilepsiana.
Pari viikkoa tässä olen sulatellut asiaa ja päässyt jo pahimman järkytyksen ja pettymyksen sekaisten tunteiden ohi. Pennunvaraajia on tiedotettu asiasta ja suurin osa tietysti säikähti, eikä ole enään kiinnostunut pennuista.
Valitettava tosiasia vain on että koskaan et tiedä mitä saat. Jokaisessa sukutaulussa on varmasti jokin riski jossain ja joskus sairauksia vain putkahtaa, kenenkään tietämättä mistä.
Joka rodulla on omat ongelmansa ja italianvinttikoirissa on kyllä laajakirjo sairauksia, vaikkakin osaa sairauksista tiedetään olevan vain joillakin yksittäisillä tapauksilla, kuten esimerkiksi suomessa on alkanut pompsahtelemaan autoimmuunisairaita italiaanoja jokunen kappale.
Muita italiaanolla esiintyviä sairaksia on cda (eli karvat tippuu), patellaluksaatio eli polvien sijoiltaan meno, kaihi, glaukooma ja lasiaisen rappeuma. Jonkin verran tavataan myös sydänvikoja.
Kun noita sairauksia on tullut omillekkin koirille keräiltyä tarpeeksi, on rodunvaihto käynyt mielessä aika ajoin.
Loppujen lopuksi kun kuitenkin vertailee rotuja ja niiden sairauksia, on hankala löytää tervettä rotua. Ainakin italiaano terveenä tapauksena on pitkäikäinen kaveri, joilla ei esiinny hengitysongelmia, sen silmäluomia/puomuja/hengitysteitä ei tarvi kirurgisesti muokata. Se pystyy liikkumaan terveesti. Rotu ei ole täynnä autoimmuunisairaita koiria, epileptikoita tai muutoin hermostosairaita, lonkka/selkä/kyynärnivel sairaita koiria ei juurikaan tavata. Allergisia itskuja löytyy jossain määrin mutta ei huolestuttavan paljon.

Noh, se siitä pohdinnasta. Toivon todella että pennut elävä mahdollisimman pitkän ja terveen elämän hyvissä kodeissa.

Mukavampiin juttuihin.
Pennut täytti 6viikkoa ja saivat sirut niskaansa ja täten rekisteröinti saatiin loppuun.. Nyt ne voi löytää koiranetistäkin. http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKasvattaja.aspx?K=SPRINTHOLIC&R=200
Pennelit on käyneet jo monta kertaa ulkona ja autoajelulla.
Loppuun 6vk pönötykset jotka otettiin kalkkunaleikkeleen avulla.. sormet sai kyllä neulahampaista siinä ohessa.

Useampi pentu etsii nyt hyvää ja rakastavaa kotia, jossa ei niinkään olla kiinostuneita jalostuksesta.
Harrastaminen on aina plussa!

Videomatskua pupeloista löytyy täältä :)

Hamsterin poikasia

On muka ollut niin kiirrettä ettei ole kerennyt blogia kirjottelemaan.
20.2. syntyi 12 poikasta joista 11 jäi henkiin.
Kaikki ovat pitkäkarvaisia. Tyttöjä löytyy 3x hopeamusta kilpikonnia, 1x musta kilpikonna ja  2x hopeakyyhkynharmaa kilpikonnia. Poikia puolestaan on 3x hopeakyyhkynharmaata ja 2x mustaa.

Hopeamusta kilppari.

Tämä jää luultavasti kotiin.

Hopeakyyhkiksetkin on kyllä niin ihania että himottais jättää yksi kotiin.. alkaa vaan olemaan kiintiö aika täysi, varsinkin jos Tuutikki tai Vilijonkka tekee jotain kivaa sitten poikueisiinsa.

27.3. ovat luovutuksessa ja varauksia mahtuu vielä rutkasti :)

Ilmotin Kajaanin näyttelyyn hamsuja joten sinne kulkeutuvat matkassa.