Pennut lentää pesästä

On taas venähtänyt blogin päivitykset, mutta aloitetaan nyt pennuista.
Sani muutti jo useampi viikko sitten omaan kotiinsa, niinkin lähelle kuin parin kilsan päähän.
Vähän on ollut ihmeissään uudessa kodissa, kun talo ei olekkaan täynnä muita koiria, mutta nopeasti pennut yleensä kuitenkin sopeutuvat.

Seuraavan matkaan lähti Mini. Minsku matkasi aina Vihtiin asti whipukan ja greyn kaveriksi.

Valtava on kokoero :D Mini painoi 10,5vk iässä lähtiessään 1,5kg.
Pieni koko ei Minin menoa hidasta ja uudesta kodista kuuluikin että on hirmu reipas, ikäisekseen jopa liian reipas kun tutkii ulkonakin jo melko laajaa aluetta. Noh, nimi on enne "world is mine" ;)

Ekana pesästä lentänyt Cainokin (pentunimeltään täplä) kävi kylässä, kuvaa en kerenny nappaamaan mutta siitä oli kasvanut nuori mies. Sen verran miehistynyt että molemmat pallitkin oli, vaikka sen kivesvikaisena myin xD Noh, hyvälle kaverille meni..

Pentueen suurin ja kovapäisin "Prima" jää siis kotiin, ei siksi että olisi lupaavin. En osaa edes selittää miksi, se vain on kokoajan tuntunut omalta. Mitään näyttelytähteä en siitä odota, koska se on jo nyt niin iso että ihmettelen suuresti jos sen aikuiskoko ei ala nelosella.

Toinen pojista Tito etsii vielä omaa kotiaan. Edelleenkin harrastava koti olisi etusijalla.
Jonkin verran on tullut kyselyitä kotikoiraksi, mutta mitään ei ole lyöty lukkoon.
Tällä hetkellä Tito majailee isukin ja puolivelkun luona Oulussa, koska Ookka aloitti juoksunsa.
Tito on sopeutunut hyvin kerrostaloon ja sisäsiisteys on kuulema hyvällä mallilla.

Mamma itse alkaa olla pikkuhiljaa palautunut pennuista. Vielä vähän läskiä pois ja karvan kasvatukseen niin sitten ollaan valmiita näyttelyihin :)

Kaikki pennut tekevät tarpeensa ulos hyvin. Kyllä kevät pennut on siitä mukavampia että kokoajan mennään lämpimämpään suutaan. Hankala sanoa kuinka paljon vaikuttaa myös se että näitä pentuja on kuskattu ulos jo 5viikon iästä.
Prima ei vielä osaa pyytää ulos, mutta hädän tullessa monesti juoksee jo ulko-ovelle.
Joka tapauksessa tämän rumban jälkeen olen valmis hengähtämään, enkä kyllä jaksaisi toista pentuetta heti perään.
Meillä siis tuskin tullaan koskaan näkemään liukuhihnatuotantoa ja ihan hevillä en jaksaisi esimerkiksi kahta pentuetta yhtäaikaa. Sama pätee jopa hamstereihin, pyrin tekemään vain yhden poikueen kerrallaan jo siitä syystä että ihmisellä jolla on muutakin elämää, ei voi olla tarpeeksi aikaa käsitellä hyvällä lykyllä 30poikasta, minkä määrän voi saada aikaseksi ja kahdesta poikueesta.