Noselle treenilupa

Torstaina oli taas klinikkapäivä. Hankkari ultrattiin jälleen, edeltävästä kerrasta tuli kuukausi.

Eläinlääkärin ensireaktio "miten tämä on näin hyvä", todettiin parantuneen hyvin ja taetta siitä että tuleeko koskaan näyttämään "paremmalta" ei ole, joten treenilupa saatu, tietysti jalan ehdoilla edeten.

Muutaman hölkkälenkin olin ajanut jo ennen klinikkaa ja jalka ei reagoinut niihin.

Nose on saanut jonku virtapiikin ja se helläsuinen humma on kadonnut taas johonkin.
Ekoilla hölkillä oli niin paineissaan että persekkin lensi. Tottapa tuo taas tasaantuu kun saa kilometrejä alle.
Muutenkin Nose on piristynyt kummasti, kilpakunnossa ollessaan se ei ikinä ottanut juoksuaskeltakaan narusta käsin vaikka kuinka imutti. Nyt tulee juosten sisälle ja eläinlääkärin katsoessa liikkeitä hyvä että hyppysissä pysyi, edes nokkalenkin kanssa.
Liekkö syynä kuukauden syötetty nivelaine vai hankkarin parantuminen.
Nyt toivotaan että jalat pysyy kasassa ja päästään treenaamaan. Lähtökohdat on jalkoja lukuun ottamatta paremmat kuin keväällä, koska Nose syö kaiken mitä nokan eteen kantaa ja on oppinut juomaan sankosta juottamalla jopa melassia. Pissalukkoja ei olekkaan ollut hetkeen.
Meille tullessaanhan Nosella ei pissa kulkenut, se ei syönyt kauraa ennenkö suu huollettiin. Heinää söi huonosti ja joi todella huonosti, jonka vuoksi oli kuivunut.

Koska rakasta kuvia, loppuun vielä kuva minusta ja Nosesta elokuulta (jolloin se palasi laitsalta kuivahkona).