maanantai 20. lokakuuta 2014

Hailuodon maastot

Ekaa kertaa lähdettiin hailudon maastoihin niin että meidän koiria juoksi kahtena päivänä.
Perjantaina saavuttiin  19.00 lauttajonoon. Lautta lähti 19.30, tähän ei kuitenkaan mahduttu joten jouduttiin odottamaan tunti seuraavaa lauttaa.
Melko myöhään saavuttiin meidän vuokrattuun mummon mökkiin. Sänky oli kova ja juoksevaa vettä ei ollut. Ulkohuussissa oli sentään valo ja mökki oli lämmin.

Lauantaina juoksi whippetit, meiltä Melli.
Tuuli oli kova mutta keli sentään kuiva.. Alkueriä oli yhteensä 57 lähtöä ja koska ensimmäisen kahden tunnin aikana kävi selväksi että lähtöjä meni n.7 tunnissa, oli selvää että ennen pimeää ei ole mahdollista ainakaan kaikkien juosta finaaleja.
Mellin juoksu meni sen omalta osalta hyvin, kylkikontakteja matkalla tuli kaverin kanssa ainakin neljä ja lopulta pari saikin diskin. Melli ei onneksi ollut moksiskaan, vaan oli lähdön jälkeen enemmän intoa täynnä kuin ennen lähtöä.


Mellin pisteet olivat 223 ja suureksi harmitukseksi ilmoitettiin että whippetit eivät juokse finaaleja.
Eli serti jäi 2pisteen päähän.


Mellin pisteet riittivät sijaan 13.

Sunnuntaille luvattiin aivan kaameaa keliä, rankkaa räntäsadetta koko päiväksi.
Aamulla kun herättiin satoi vähän vettä ja sitä jatkui koko päivän,
Lähtöjä sunnuntaina oli puolet vähemmän. Italiaanoja oli ilmoitettu normeja 12 ja ylikorkeita 5.
Ookka juoksi aamulla ensimmäisenä Hipun koejuoksukaverina. Hippu ei kelistä perustanut ja Ookka juoksikin yksin radan loppuun asti.
Yoda oli väsynyt ja ärsyyntynyt kelistä, lähtö menikin sitten täysin penkin alle.
Yoda oikasi ensimmäisen mutkan, vähän sen jälkeen sai vieheen kiinni ja heitti kuulema pahan voltin..
Tuomaristo ei halunnut Yodan jatkavan heti vaan Yodan lähtö siirrettiin kaikkien itskujen viimeiseksi.
Yoda käveli ihan normaalisti, mutta ilmeisesti johonkin kuitenkin koski, koska uudessa lähdössä se juoksi suoran hyvin, mutta jkurvissa pysähtyi kuin seinään, tai sitten ei vaan kiinnostunut, tiedäppä näistä.
Femma oli ennen lähtöä taas intopiukeena.
Alun tykitti taas varman näköisesti, tokassa mutkassa sitten jäi läpyttelemään korviaan ja juoksi takaisin katsomaan ihmisiä. *huoh* kun ei jaksa keskittyä, niin ei.
Lähdön jälkeen sitten olis ollu taas menohaluja radalle niin kovasti.
Valitettavasti taitaa olla tämä toimintamalli jo niin opittu tapa, että taitaa olla turha tuhlata rahojaan maastokisoihin.

Ei jäänyt lapsille kerrottavaa tästä reissusta, mutta epäonnistumisten jälkeenhän voitto tuntuu paljon makeammalta, eikö vaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti