Sairaudet

Sivun päivitys kesken..

Nykyään suomessa tutkitaan jalostukseen käytettävien italianvinttikoirien terveyttä laajasti tai ainakin kokoajan vain enemmän.
Italiaanojen heikoin kohta "paperilla" näyttää olevan silmät. Rodussa erittäin yleistä on lasiaisen rappeuma ja/tai lasiasvuoto.
Lasiaisen rappeuma puhkeaa usein 2–6 vuoden iässä, mutta jo vuoden ikäisellä voi olla merkkejä lasiaisjuosteista tai vuodoista etukammioon, jolloin koira saa diagnoosin lasiaisprolapsi/lasiaisvuoto.

 Erittäin suuren lasiaisen rappeuman esiintyvyyden takia jalostuksesta ei voida jättää pois koiria, jotka sairastavat lasiaisen rappeumaa. Lasiaisen rappeuma puhkeaa valtaosalle koirista iän myötä. Ihannetilanne olisi, että jalostuskäytössä lasiaisen rappeumaan sairastunut koira yhdistetään terveeseen partneriin. Kasvattajien on kuitenkin hyvä ottaa jalostuskoirien ikä huomioon jalostusvalinnoissaan ja välttää käyttämästä nuoria koiria jalostukseen vain sen vuoksi, että niillä on vielä puhtaaksi todetut silmät. Kasvattajien tulisi pyrkiä käyttämään koiria, joilla löydös on mahdollisimman lievä suhteessa ikään.

Onneksi vain harvoin lasiaisen rappeuma aiheuttaa silmiin mitään vakavampaa, joka aiheuttaisi kipua tai heikentäisi koiran elämänlaatua merkittävästi. 

Perinnöllinen harmaakaihi eli hereditäärinen katarakta samentaa silmän linssin osittain tai kokonaan. Tunnettujen muotojen periytymismekanismi on yleensä autosomaalinen resessiivinen, mutta useimpien muotojen periytymismallia ei tiedetä. Sairauden alkamisikä vaihtelee suuresti. Perinnöllinen kaihi on yleensä molemminpuolinen ja johtaa sokeuteen, jos linssien samentuminen on täydellinen. Jos kaihisamentuma jää hyvin pieneksi, sillä ei ole vaikutusta koiran näkökykyyn. Katarakta eli kaihi voi olla perinnöllinen tai ei - perinnöllinen, synnynnäinen tai hankittu. Syntymän ja 8 viikon iän välillä todetut kataraktat ovat synnynnäisiä. Esimerkkinä hankitusta kataraktasta voidaan mainita sokeritautiin liittyvä, hyvin nopeasti täydelliseksi kaihiksi kehittyvä katarakta. Muita esimerkkejä hankitusta kaihista ovat esimerkiksi vanhuuden kaihi ja PRA:han liittyvä toissijainen kaihi. Ns. nukleaariskleroosi eli linssin kovettuminen vanhalla koiralla ei ole varsinainen kaihimuutos, vaan normaaliin ikääntymiseen liittyvä muutos, jossa linssin ydin muuttuu ’opaalinharmaaksi’. Näkökykyyn se ei vaikuta. Perinnöllinen kaihi voidaan todeta perinnöllisten silmäsairauksien varalta tehtävässä silmätutkimuksessa. Vuosina 2015–2024 syntyneistä silmätutkituista italianvinttikoirista 5,3 % on todettu kortikaalinen katarakta. Posteriorpolaarinen on todettu kahdella koiralla. Suosituksena on, ettei posteriorpolaarisen (muutokset alkavat linssin takaosasta) tai kortikaalisen (muutokset alkavat linssin reunoilta) kaihin diagnoosin saanutta koiraa käytetä jalostukseen. Em. kaihidiagnoosin saaneiden koirien jälkeläisiä ei suositella käytettävän jalostukseen, jos diagnoosi on saatu alle 7-vuoden iässä.

Iiris hypoplasia/koloboma (iris hypoplasia/coloboma) Iiriksessä sijaitsevia ”mustia aukkoja” eli puuttuvia osia iiriksestä kutsutaan kolobomaksi. Sairastuneet koirat eivät välttämättä kärsi tästä taudista kovinkaan paljon ja taudin vaikutus näkökykyyn saattaa olla minimaalinen. Suurehko koloboma voi kuitenkin aiheuttaa koiralle ongelmia esimerkiksi kirkkaassa valossa, jossa koira joutuu siristelemään kompensoidakseen iiriksen kyvyttömyyttä säädellä silmään tulevaa valomäärää. Tästä aiheutuu koiralle haittaa ja samalla näkökyky saattaa olla tilapäisesti heikentynyt kovan siristelyn vuoksi. Silmään pääsevä auringonvalo voi myös aiheuttaa silmässä syöpää, jolloin koira voi menettää näkökykynsä. Iris hypoplasialla tarkoitetaan coloboman lievempää muotoa, eli iiriksen selkeää ja voimakasta ohenemaa. Iris hypoplasia pystytään toteamaan eläinlääkärin tekemän silmätarkastuksen yhteydessä ennen laajentavien tippojen antamista. 

Iirisatrofia (värikalvon surkastuminen) on koirilla yleinen, useimmiten ikääntymiseen liittyvä vaaraton muutos, jossa silmän värikalvo ohenee. Se ei yleensä heikennä koiran näkökykyä merkittävästi eikä aiheuta kipua, mutta silmä saattaa herkistyä kirkkaalle valolle. Muutos voi olla primaari eli ikääntymiseen liittyvä muutos tai sekundaari jolloin se johtuu jostain toisesta silmäsairaudesta tai vammasta ja voi näin ollen vaatia hoitoa.

Patellaluksaatio, polvilumpion sijoiltaanmeno
Patellaluksaatio on yhteydessä polvinivelen epämuotoiseen rakenteeseen. Suorat polvikulmaukset ja raajojen asentovirheet, kuten sisäänpäin tai ulospäin kääntyneet polvet, altistavat patellaluksaatiolle. Patellaluksaatio on periytyvä sairaus. Polvilumpion rakennetta säätelevät useat eri geenit, joiden esilletuloa myös ympäristö muokkaa. Patellaluksaatio voi myös pahentua eikä nuorena saatu tulos ole välttämättä lopullinen. Lievien patellaluksaation muotojen hoidoksi riittää yleensä lepo ja kipulääkitys. Jos tämä ei auta, patellaluksaatiota voidaan hoitaa kirurgisesti. Leikkausmenetelmiä on useita. Vaikeimman asteen luksaatioissa hoito voi vaatia useita leikkauksia ja ennuste voi olla huono.

Vuosina 2015–2024 syntyneistä italianvinttikoirista on virallisesti tutkittu 300 koiraa. Ensimmäisen asteen patellaluksaatio on todettu 5 %:lla tutkituista koirista, toisen asteen patellaluksaatio 3 %:lla koirista ja kolmannen asteen luksaatio 1 %:lla. Koska patellaluksaatiota esiintyy rodussa, voidaan ko. sairautta ehkäistä tutkimalla jokainen jalostukseen käytettävä koira ja mahdollisuuksien mukaan myös niiden pentuesisarukset. Patellaluksaatio – diagnoosin (yhteenlaskettu tulos 2 tai enemmän) saaneiden koirien jalostuskäyttöä ei suositella.
Lähde italianvinttikoirien JTO.

Kaljuuntuminen / colour dilute alopecia CDA, colour dilute alopecia, ”sinisen koiran syndrooma”, on ihon sairaus, jota esiintyy roduissa, joilla on laimennusvärejä (sininen, isabellanvärinen). Kaikki siniset tai isabellanväriset koirat eivät välttämättä sairastu. Sairaus liittyy ns. diluutiotekijään eli värin laimennustekijään. CDA:ta sairastavat koirat syntyvät terveinä. Oireet alkavat tyypillisesti pentuiässä tai nuorella iällä ihon hilseilynä ja karvan harvenemisena erityisesti niskan, selän ja kylkien alueella. Karva on kuivaa ja katkeilevaa, ja karvattomuus etenee ajan myötä. Valkoisten merkkien alueet ovat yleensä oireettomia. Iho-oireisiin voi liittyä sekundaarisia tulehduksia. Parantavaa hoitoa ei ole, ja hoito on oireenmukaista. Italianvinttikoirilla erittäin lyhyttä karvapeitettä on perinteisesti arvostettu, eikä karvattomuuteen ole aina kiinnitetty huomiota, erityisesti jos iho-oireita ei ole esiintynyt. Rodun rotumääritelmä edellyttää lyhyttä ja hienolaatuista karvapeitettä, mutta terveellä italianvinttikoiralla ei esiinny selkeää karvattomuutta.

Epilepsia

Autoimmuunisairaudet Terveyskysely 2024 mukaan autoimmuunisairauksien esiintyvyys italianvinttikoirilla oli 5,9 %. Yleisimmät autoimmuunisairaudet olivat kilpirauhasen vajaatoiminta (1,9 %) ja IBD (1,3 %) ja yksittäistapauksina IHMA, SRMA, IMPA, cushing ja pikkuaivojen tulehdus. Autoimmuunisairauteen sairastunutta koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Kilpirauhasen vajaatoiminta on yleisin autoimmuunisairaus koirilla. Se johtuu usein autoimmuunitulehduksesta, joka tuhoaa kilpirauhasta. Oireina ovat mm. väsymys, karvanlähtö, painonnousu ja iho-ongelmat. Sairautta hoidetaan elinikäisellä lääkityksellä. IBD on suolistossa esiintyvä tulehduksellinen sairaus, jonka taustalla immuunivälitteinen reaktio. Oireina ovat pitkäaikainen ripuli, oksentelu ja laihtuminen. Hoito perustuu ruokavalioon ja lääkitykseen. IHMA on immunovälitteinen hemolyyttinen anemia, jossa immuunijärjestelmä tuhoaa koiran punasoluja. Oireina ovat kalpeat limakalvot, väsymys ja hengästyminen. Sairaus voi olla henkeä uhkaava, mutta hoitona käytetään immuunijärjestelmää hillitsevää lääkitystä. SRMA eli steroideihin reagoiva aivokalvontulehdus on nuorilla koirilla esiintyvä immuunivälitteinen keskushermoston tulehdus. Oireina ovat kipu, kuume, jäykkyys ja joskus neurologiset oireet. Sairaudella on usein hyvä hoitovaste kortikosteroideille. IMPA eli immunovälitteinen polyartriitti on immuunijärjestelmän aiheuttama nivelten tulehdus. Oireina ovat ontuma, jäykkyys ja nivelten turvotus ja sitä hoidetaan tulehdusta hillitsevillä lääkkeillä. 

Lähteenä italianvinttikoirien JTO.

Korkea sukusiitos lisää alttiutta mm. autoimmuunisairauksiin, pelkkä sukutaulun sukusiitoskerroin ei täysin kerro suvun geneettisestä monimuotoisuudesta. Geenitestillä on mahdollista tutkia mitä geenejä koirat kantavat.

Sairauksia joihin on olemassa jokin rodulle spesifi geenitesti:

Etenevä verkkokalvon surkastuma eli PRA on italianvinttikoirilla esiintyvä perinnöllinen ja kivuton silmäsairaus, joka rappeuttaa silmän valoa aistivia soluja ja johtaa lopulta täydelliseen sokeutumiseen.

Italianvinttikoirilla yleisin muoto (PRA-IG1) ei johdu vain yhdestä yksittäisestä geenivirheestä, vaan alttiuteen vaikuttaa viisi eri geenilokusta (A, B, C, D ja E), jotka kattavat noin 90 % rodun PRA-tapauksista. PRA-IG1 geenitestin tulos ilmoitetaan kirjainyhdistelmänä (esim. AA Bb CC DD Ee). Esimerkiksi aa- tai dd-genotyyppi nostaa sairastumisriskiä huomattavasti, kun taas AA-yhdistelmällä riski on matala. Eli testi kertoo kuinka suuri riski kyseisellä koiralla on sairastua PRA:han.

PCAG (primaari sulkukulmaglaukooma, engl. Primary Closed-Angle Glaucoma) on italianvinttikoirilla esiintyvä perinnöllinen silmäsairaus, jossa silmänpaine nousee äkillisesti ja aiheuttaa hoitamattomana sokeutumisen ja on kivulias.
TestitulosMerkitysSairastumisriski
N/NNormaali (ei alttiusgeenejä)Matala (noin 2 % taustariski)
N/SKantaja (1 kopio alttiusgeenistä)Matala (noin 2 % taustariski)
S/SAltis (2 kopiota alttiusgeenistä)Merkittävästi kohonnut (noin 60-kertainen riski)
Jalostuskäyttö. Kantajaa (N/S) tai altista (S/S) koiraa voidaan käyttää jalostukseen vain terveen (N/N) kumppanin kanssa, jolloin jälkeläisille ei synny korkean riskin (S/S) yhdistelmää.
Testauksen rajoitukset. Koska geenitesti ei kata kaikkia mahdollisia glaukooman muotoja tai muita perinnöllisiä silmäsairauksia, myös N/N-tuloksen saaneille koirille suositellaan säännöllisiä virallisia silmätarkastuksia.
Sulkukulmaglaukooman lisäksi koirilla voi esiintyä myös synnynnäisiä glaukoomia (PCG) ja avokulmaglaukoomia (POAG) joihin italianvinttikoirilla ei ole geenitestiä.


Primaarinen linssiluksaatio (PLL) on italianvinttikoirilla harvinainen silmäsairaus, vaikka rodusta onkin tunnistettu sille altistava geenimuutos.
PLL periytyy autosomaalisesti resessiivisesti (ADAMTS17-geenin mutaatio). Geenitestin tulokset jaotellaan kolmeen luokkaan: 
TulosMerkitys koiralleJalostuskäyttö
N/N (Terve)Ei kanna geenivirhettä eikä sairastu perinnölliseen PLL:ään.Voidaan yhdistää minkä tahansa tuloksen saaneen koiran kanssa.
N/PLL (Kantaja)Kantaa yhtä virheellistä geeniä, mutta pysyy itse terveenä.Voidaan käyttää jalostukseen vain terveen (N/N) koiran kanssa.
PLL/PLL (Sairas)On perinyt geenivirheen molemmilta vanhemmilta ja sairastuu suurella todennäköisyydellä.Ei suositella jalostukseen.
Italianvinttikoirilla tavattava linssin sijoiltaanmeno on usein perinnöllisen PLL:n sijaan sekundaarista eli seurausta muusta silmäsairaudesta, kuten pitkälle edenneestä lasiaisen rappeumasta tai kaihista.

 
Amelogenesis imperfecta (AI), joka tunnetaan italianvinttikoirilla myös nimillä FEH (Familial Enamel Hypoplasia) ja ARAI (Autosomal Recessive Amelogenesis Imperfecta), on perinnöllinen hammaskiilteen kehityshäiriö.
GeenitulosMerkitys koiralleJalostuskäyttö
N/N (Terve)Ei kanna geenivirhettä; normaalit hampaat.Voidaan yhdistää vapaasti kaikkien kanssa.
N/FEH (Kantaja)Oireeton kantaja (normaalit hampaat), periyttää geenivirhettä 50 % jälkeläisistään.Yhdistetään vain N/N-tuloksen saaneeseen koiraan, jolloin sairaita pentuja ei synny.
FEH/FEH (Sairas)Hampaissa kiillevaurioita; periyttää geenivirheen 100 % jälkeläisistään.Suositellaan yhdistettäväksi vain N/N-koiraan kanssa geenipoolin säilyttämiseksi, tai jätetään jalostuksen ulkopuolelle vakavissa tapauksissa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti