Femma on ultrattu tiineeksi

Femman ultrassa näkyi 3+ pentua :)

Olin melko varma tiineydestä jo ennen ultraa koska Femma on voinut pahoin viikon ajan.

Nyt voi alkaa oikeasti miettimään pentupaketin sisältöä jne.

Nose piipahti Oulussa startissa. Juoksunkulku ei suosinut ja startti meni lähinnä hiitistä ajamatta.
Jatketaan harjoituksia ja soppelin sarjan katselua :)

Hyvää joulua!

Nose palaa tauolta

Jossain mielenhäiriössä ilmoitin Nosen starttiin Ouluun. 7kk siinä meni jalkaa parannellessa, ennenkö uskalsi edes kilpailukutsuihin kurkistaa. Että jonkinmoinen etappi tämäkin..

Lopputuloshan voi olla mitä vaan. Vieläkään en tiedä pääseekö Nose talviradalla 24,0 kovempaa.
Mailikaan ei ehkä ole sen omin matka. Mutta yritetään mielummin nyt talvikeleillä kun kaveritkaan ei ehkä kymppiä kulje koko matkaa. Selailin vanhoja tuloksia ja yhden ainoan kerran Nose on voittanut mailin matkan ja siitäkin on neljä vuotta.
Paikkahan on tietty takarivissä kuinkas muutenkaan.. No, jostakin se on aloitettava, kuskin sanoja lainatakseni.
Suuria menestyspaineita ei siis ole ja täytyy sanoa että olen enemmän kuin tyytyväinen jos olisi rahoilla. Tyytyväinen täytyy myös olla jos selviää ehjin nahoin ja pysyy muiden mukana. Sen verran on tässä tervassa tarvottu viimeiset 7kk.

Tänään Noselta hoidettiin suu, se alkoi taas jättämään heinää ja ruokia syömättä.
Piikkejähän sieltä löytyi kovasti, vaikka viime keväänä viimeksi raspattiin.
Täytyy varmaan tulevaisuudessa tähystää suu tiuhemmin.

Ennen lauantaina koitostaa allekirjoittaneella on kuitenkin edessä vielä työrupeama ja seuraava vapaa onkin se ravipäivä.

Messari

Osallistuimme Femman kanssa messariin molempina päivinä.
Itksuja oli lauantaina 45kpl ja tuomarina toimi Paula Heikkinen-Lehkonen.
Femman luokassa kilpaili 7 avointa narttua. Femma sijottui luokassaan kolmanneksi erillä.

Femma keskellä, oikealla narttujen voittaja.

Arvostelu kuului:

 "Hyvä koko ja sopiva luuston vahvuus. Täyteläinen rintakehä. Suoralinjainen tarpeeksi pitkä pää. Hyvin täyttynyt eturinta. Suorat eturaajat ja yhden suuntaiset etuliikkeet. Erinomaiset takakulmaukset, mutta liikkuessa kääntää takakäpäliä hieman ulos. Erinomainen peittävä karva." 

Aiemmasta suunnitelmasta poiketen menimme Femman kanssa hotelliin viikonlopuksi, koska majapaikassa olisi ollut 3 urosta ja Femman tärpit eivät selvästi olleet ohi.

Kiitos kuvasta Kattis Honkanen :)

Sunnuntaina itskuja oli kehässä 47kpl. Tuomarina Juan Naveda Carrero, Espanjasta.
Suureksi yllätykseksi Femma voitti avoimet nartut SA:lla!! Femma esiintyi paremmin kuin koskaan ennen.. toki sen liikkeitä ei täydelliseksi saa, varsinkaan torttu turvoksissa, mutta muuten pönötti juuri siinä asennossa missä sanoin. Namin jättö kehän ulkopuolelle auttoi.
Sertin arvoisen sai yhteensä 14koiraa joten todella tyytyväinen olen vaikkei parhaassa nartussa sijoituttukkaan.

Femman sulho Gala pärjäsi molempina päivinä hyvin. Lauantaina paras uros 2 kera cacibin. Sunnuntaina VSP ja uusi titteli V-14 :)

Kuvia näyttelyistä löytyy TÄÄLTÄ

R.I.P Loulou

Loulou nukkui pois 10.12.2014 kasvaimen seurauksena.

Hamsujen kuvailua

Nemo on alkanut turkin kasvatukseen.

Skumppa puolestaan kasvatti tuuhean ja kiiltävän talvikarvan.. missä on nyt ne näyttelyt kun karva ois kunnossa.

Tuutikin viuhkat.

Vilijonkkis

Mymmeli joka odottaa vielä omaan kotiin lähtöä.

Femman suku

Yksi suuri syy miksi Femma meille muutti, oli sen suku.
Alunperin etsin ulkomailta narttua, sitä jalostuskelpoista yksilöä, mutta koska mielenkiintoiset yhdistelmät tuhottoman kaukana tai varauslistat pitkät kiinnostuin Miocaron pentueesta.
Mietin myös että jos tuon kaukaa kalliilla uuttaverta, tietämättä kuitenkaan todellisuudessa mitä sen pennun takana oikeasti on. Valitettava faktahan on että ulkomailla kaikki italiaanot ovat "terveitä" ja vielä normaalikokoisia multi championeja.
Kummasti sitten terveet koirat onki suomeen tuotaessa muuttaneet muotoaan, on todettu mm. kaihia, sydänsairauksia ja epilepsiaa.
Tästä syystä päädyin yhdistelmään jonka taustoja tunnen edes jonkin verran.
Femman isukki Filippo on ulkomaantuonti joten sen lähisukulaisia en ole päässyt livenä tapaamaan.
Filippon isä ja emä molemmat juoksevat kilpaa, joten voi ainakin toivoa että ne ovat tervepolvisia ja harva epileptikkokaan radalla juoksee, ainakaan sairastuttuaan. Lisäksi mm. Filippon emä on tutkittu virallisesti.

Kuvassa Filippo (Semper Agilis Amadeo-Filippo) junnuna.

Femman emälinjasta olen tavannut kuusi koiraa livenä.

Sen emän Donnan, emänemän Piikun ja emänemänemän Olivian, jotka kaikki elävät Miocaron kennelissä.

Kuvassa Donna (Ch. Miocaron Donna Juanita) n. vuoden vanhana

Piiku (Ch. Orsolina) kuvassa 7vuotta.

Olivia (Ekavintin Uniikki) kuvassa 9,5vuotta.

Emänisän Elosalaman eli Jampan, joka on pieni ilopilleri joka on jättänyt hyviä juoksijoita sekin.

Kuvassa Jamppa (C.I.B Taikatytön Elosalama) 4vuoden iässä.

Emänisänemän Elfen tapasin viime kesänä sic club showssa kymmenen vuoden iässä.

Elfe (C.I.B Zauberelfe Vom Sausewind) kuvassa 10,5vuotta.

Femman emänemänisä Wallu, puolestaan on hyvinkin tuttu koska se on ensimmäisen italiaanoni Ossin isä.

Wallun  (C.I.B  Bell Canto) silmät on tutkittu vielä 9-vuotiaana täysin terveiksi.

Se on sinäänsä saavutus koska lähes kaikille italiaanoille lasiaisen rappeuma tulee enemmin tai myöhemmin.

Muuta samaa Wallun lisäksi Femman ja aikaisempien italiaanojeni lähisuvussa ei olekkaan ja sekin tarkotuksellisesti. Etsin pentua jossa jonka suvusta ei löytyisi ainakaan kahta matadoria joita on käytetty paljon ja myöhemmin sitten todettu niiden periyttävän mm. epilepsiaa.

Myöskään Galan suvusta ei löydy näitä kahta urosta.

Eli lyhykäisyydessään Femmaan ei päädytty vanhempien titteleiden takia tms. koska haaveissa ensisijaisesti kasvattaa mahdollisimman terveitä italianvinttikoiria, unohtamatta kuitenkaan rotumääritelmää.

Tuleva pentue teetetään ensisijaisesti itselle, mutta alustavia varauksia/kyselyitä otetaan vastaan.

Valokuvia

Ookka 4,5vuotta.

Femma 2vee.

Femma 2vee ja Yoda 3,5vuotta.

Huomenna itskuja tulee käsittelemään fysioterapeutti, josko saataisiin kesän jäljiltä jumit auki.
Femma on vielä tälle vuodelle ilmoitettu voittajiin Helsinkiin, muuten koirat ottaakin lunkisti loppuvuoden.

Femma tuleva sulho kävi uusintatarkissa polvien osalta. Edelleen 0/0 tulokseksi.
Samalla Galalta kuvattiin etujalkojen luiden paksuus mielenkiinnosta ja todettiin epävirallisesti kyynärnivelet 0/0.

Loppuun kuva Galasta kesän ratatreeneistä. "Ei riemulla rajaa, kun..."
Kuvasta kiitos kuuluu Heidi Koivulalle :)

Niisku etsii kotia

Peruutuksen vuoksi Niisku etsii vielä kotia.

Hetken luulin jo ettei oo mitään myytävää, kun kaveria ei löytynyt mistään.
Lopulta pengoin koko häkin ja löyty puruvuoren alta keskellä häkkiä.

Hevosrintamalla ei juuri tapahtu, jos sitä ei lasketa että hummat muistuttaa enempi ja vähempi pyöröpaalia.
Nose on liikuteltu aina kun kelit sallivat. Eilen satoi vettä ja paikat pehmeni sen verran että ajoin pitkän hölkkälenkin. Sen kyllä huomasi tänään aamulla sängystä noustessa, kun selkä ja habat oli niin tönkissä että hyvä kun ylös pääsi. Tänään tehtiin sitten kävelyreissu jos humma on yhtä tönkissä painamisen jälkeen.

Törmättiin muuten ekan kerran porohin, onneksi ne paineli semmosta kyytiä täysiä mettään ettei Nose oikeestaan tainut tajuta mitä ne oli.

Välillä mukaviakin terveystuloksia

Tänään Melli ja Femma pääsivät silmätarkastukseen ja sydänkuunteluun Sarkasen Pekalle.
Tuloksena kirkkaat silmät ja ei sivuääniä.
Olen niin helpottunut.. Viikon yöunet siinä menikin..
Johtuen nyt siitä että 3 viimeisintä koiraa on suljettu jalostuksesta pois ja olin jo vaipua epätoivoon osuuko kohdalleni koskaan terve italianvinttikoira.
Tarkastushan ei tietenkään ole kristallipallo ja kertoo vain sen hetkisen tilanteen ja yhden ihmisen mielipiteen, mutta iloitaan nyt kun kerrankin voidaan! :)

Paria päivää aiemmin Femma täytti kaksi.

Hamsulapset lentää pesästä

Viikonloppuna pojat muuttivat omaan dunaan. Tytöt jäivät vielä äidin seuraksi.

Tällä hetkellä näyttää että kaikille poikasille on kodit.

Tuutikki ja Vilijonkka jäävät molemmat kotiin.

Hattivatti muuttaa Ouluun ja Mörkö jää Rovaniemelle.

Haisuli ja Hosuli jäävät Rovaniemelle, Niisku muuttaa Kemiin.

Hemuli lähtee Ylivieskaan yhdessä lainassa olleen isukkinsa kanssa.

Mymmeli on varattu Vantaalle, johon etsii vielä kyytiä tai sitten lähtee minun matkassa joulukuussa messariin.

Hevosrintamalla kelit eivät oikeen suosi ja tallissa hevoset yskähtelee. Nose myös turvottelee takasiaan joten ajot on jääneet nyt vähemmälle.
Sais tulla lunta, vaikka muuten talvea inhoankin..

Pentuesuunnitelmia osa2.

Hamsterit nimetty

Mymmeli, Niisku ja Mörkö ovat vielä vapaina.

Pikkuhamssut 16vrk

Hailuodon maastot

Ekaa kertaa lähdettiin hailudon maastoihin niin että meidän koiria juoksi kahtena päivänä.
Perjantaina saavuttiin  19.00 lauttajonoon. Lautta lähti 19.30, tähän ei kuitenkaan mahduttu joten jouduttiin odottamaan tunti seuraavaa lauttaa.
Melko myöhään saavuttiin meidän vuokrattuun mummon mökkiin. Sänky oli kova ja juoksevaa vettä ei ollut. Ulkohuussissa oli sentään valo ja mökki oli lämmin.

Lauantaina juoksi whippetit, meiltä Melli.
Tuuli oli kova mutta keli sentään kuiva.. Alkueriä oli yhteensä 57 lähtöä ja koska ensimmäisen kahden tunnin aikana kävi selväksi että lähtöjä meni n.7 tunnissa, oli selvää että ennen pimeää ei ole mahdollista ainakaan kaikkien juosta finaaleja.
Mellin juoksu meni sen omalta osalta hyvin, kylkikontakteja matkalla tuli kaverin kanssa ainakin neljä ja lopulta pari saikin diskin. Melli ei onneksi ollut moksiskaan, vaan oli lähdön jälkeen enemmän intoa täynnä kuin ennen lähtöä.

Mellin pisteet olivat 223 ja suureksi harmitukseksi ilmoitettiin että whippetit eivät juokse finaaleja.
Eli serti jäi 2pisteen päähän.

Mellin pisteet riittivät sijaan 13.

Sunnuntaille luvattiin aivan kaameaa keliä, rankkaa räntäsadetta koko päiväksi.
Aamulla kun herättiin satoi vähän vettä ja sitä jatkui koko päivän,
Lähtöjä sunnuntaina oli puolet vähemmän. Italiaanoja oli ilmoitettu normeja 12 ja ylikorkeita 5.
Ookka juoksi aamulla ensimmäisenä Hipun koejuoksukaverina. Hippu ei kelistä perustanut ja Ookka juoksikin yksin radan loppuun asti.
Yoda oli väsynyt ja ärsyyntynyt kelistä, lähtö menikin sitten täysin penkin alle.
Yoda oikasi ensimmäisen mutkan, vähän sen jälkeen sai vieheen kiinni ja heitti kuulema pahan voltin..
Tuomaristo ei halunnut Yodan jatkavan heti vaan Yodan lähtö siirrettiin kaikkien itskujen viimeiseksi.
Yoda käveli ihan normaalisti, mutta ilmeisesti johonkin kuitenkin koski, koska uudessa lähdössä se juoksi suoran hyvin, mutta jkurvissa pysähtyi kuin seinään, tai sitten ei vaan kiinnostunut, tiedäppä näistä.
Femma oli ennen lähtöä taas intopiukeena.
Alun tykitti taas varman näköisesti, tokassa mutkassa sitten jäi läpyttelemään korviaan ja juoksi takaisin katsomaan ihmisiä. *huoh* kun ei jaksa keskittyä, niin ei.
Lähdön jälkeen sitten olis ollu taas menohaluja radalle niin kovasti.
Valitettavasti taitaa olla tämä toimintamalli jo niin opittu tapa, että taitaa olla turha tuhlata rahojaan maastokisoihin.

Ei jäänyt lapsille kerrottavaa tästä reissusta, mutta epäonnistumisten jälkeenhän voitto tuntuu paljon makeammalta, eikö vaan?