Hevosen kanssa sama vanha vastustaminen ei ota laantuakseen.
Lyhykäisyydessään reilu vuosi on kulut kutakuinkin näin:
- 2 huonoa starttia -> kuivuminen -> kusilukko -> virtsakivet tms. -> pitkä c-vitsku/salmiakkikuuri, myös veriarvoissa oli raudan osalta sanomista.
- Rautakuurin ja kusilukon aukeamisen jälkeen 2 upeaa voittoa!!
- Väliin yksi epäonnistunut startti ja yksi kolmonen lounareista, missä oli ihan hyvä.
- SM-monten karsinta -> kolarointi -> laukka -> useampaan otteeseen jalan ultrausta, kunnes mustelma diagnoosi muuttuikin hankosidevammaksi.
- Kesä laitumella, mihin kultapallo piti loimittaa koko kesäkuu kun satoi ja oli kylmää. Lisäksi suuret määrät taisteluita että saatiin polle veteen, uimisen kanssa ei ongelmaa.
- Loppukesä taisteltiin ötököiden kanssa, lopulta otettiin poika etuajassa laitumelta pois kun oli myrkyistä huolimatta niin syöty ja alkoi laihtumaan.
- Syksy sitten juupas jaapasteltiin, uskaltaako reenata vaiko eikö. Myös takajalkaa piikiteltiin kun se oli taivutuksessa paljon kipeämpi kuin se rikki mennyt ristikkäinen etunen.
- Lopulta saatiin reenilupa jalkaa seuraten..
- Joulukuussa eka startti sitten toukokuun. Mailin matka, takarivi ja hokit.. eipä jäänyt kerrottavaa.
- Jatkettiin hiitin ajoa hetki.. siinä samalla huomasinkin Nosen siristelevän silmäänsä -> tippaa silmään sata krt päivässä.
Yksi startti kerettiin ajaa lisää, ennen kuin siirryttiin hoitamaan silmän uveiittiä kovemmilla aineilla (lue: pidemmän varoajan aineilla). Startissa oli hyvä neljäs. vähän pussissakin loppusuoralla.
Kokonaisuudessaan silmää hoidettiin kuukausi, kolmella eri aineella. Kortisoni oli ainut mikä auttoi ja sitä tuli laittaa aluksi parin tunnin välein. Kauhean kätevää kun ei satu olemaan talli pihapiirissä ja töissäkin tarvi käydä. Onneksi tallikaverit auttoivat ja saatiin pojan silmä kuntoon! :)
- Huhtikuussa päästiin varoaikojen jälkeen taas starttaamaan. Bodenin epäonnistumista en laittanut hepon piikkiin koska hevosta lämpättiin ehkä liikaakin ja lähtö uusittiin 5krt.
Seuraava startti Tornion montessa. Lämmitettiin kärryistä ja ravi kävi uudella kengityksellä.. Vaan ei käynyt enään ilman kärryjä. Heti alkuun laukka kun joutui vetämään liinat kiinni, kun 20metriä edeltä lähtevä hevonen lähtikin lähes kävelyä. Siinä rytäkässä lähti myös etukenkä ja puoli kaviota. Kurveissa takapään ravi oli täysin hukassa. Tilattiin startin jälkeen kengittäjä taikomaan meille etukavio ja takapään kengitys muutettiin raskaammaksi.
- Seuraava startti olikin sitten välistartti Rovaniemellä. Avoimessa paineltiin 10,5 avaus ja Nose jäi arvaamattakin viimeiseen pariin sisälle. Kierroksen jälkeen ruuna löi kuitenkin hanskat täysin tiskiin ja pysähtyi kuin seinään. Palauttelussa puhalsi pinnallisesti ja syke ei ottanut tallissakaan millään laskeakseen. -> Seuraavalla viikolla klinikalle, tähystettiin keuhkot -> ei syytä -> tulehdusarvoissa -> ei sanomista. Hemoglobiini sen sijaan oli 181, eli korkeahko. Myöhemmin viikolla otettiin myös rasitushemoglobiini ja se oli 227. Eli paksut veret/ylikunto oli yksi mahdollisuus pysähtymiseen, mutta eläinlääkärin mielestä kunnon kipupiikki yleensä aiheuttaa tuollaisen totaalisen pysähtymisen ja siihen syynä yleensä virtsakivet tai mahahaava.
Siitäpä alkoikin pähkäily, missä vika. Samaan syssyyn Nose rokotettiin kun tulehdusarvoissa ei ollut sanomista.
Seuraavalla kahdella kerralla kun aloin poikaa valjastamaan, se selvästi jännitti ajoa. Tärisi ja mälkytti suullaan hermostuneesti, aivan kun pelkäisi kipua.
Yhtenä syynä ruunan paksuverisyyteen oli varmasti kuivuminen, koska se on meillä ollessaan juonut todella huonosti. On kokeiltu suolat, elektrolyytit, omenamehut, melassit tms. Nykyään se osaa jo juoda melassia mutta määrällisesti se ei silti juo juuri enempää.
Kyselin ihmisiltä mistä tuollainen juomattomuus voi johtua ja aika useasta lähteestä sain kuulla että hevoset joilla on mahassa vikaa ovat oireilleet juomattomuudella.
Luonteeltaahan tai pitäisikö sanoa hermoiltaan, Nose on täydellinen saamaan mahahaavan, se stressaa uusia tilanteita. On stressimahainen ja kovemman ajon jälkeen pukkaa aina taatusti löysää ulostetta.
Silmä takia tehdyillä klinikkareissuilla myös saattoi ripuloida klinikalle valehtelematta 20krt puolen tunnin aikana.
Nosen startin jälkeinen käytös alkoi vahvistaa epäilyni mahan/suoliston ongelmista. Nosesta tuli hoitaessa tavallista kärtyisämpi. Se on aina esittänyt potkivansa tai purevansa jos esimerkiksi kipeitä lihaksia on hierottu, mutta vain esittänyt. Nyt kun hieroskelin läpi ja erehdyin koskemaan mahaan oikealta puolelta, sai seinä kunnolla osumaa takakaviosta.
Tämän jälkeen soittelin taas lekurin mielipidettä ja koska mahan haavaumat ovat niin yleisiä, ei hänkään pitänyt ajatusta outona.
Pitkän paastoajan takia en halunnut alkaa mahaa tähystämään, vaan päätettiin lääkärin kanssa että aletaan hoitamaan oireiden mukaan, koska siitä ei mitään haittaakaan ole.
Aluksi sai vain mahan limakalvoja suojaavaa ainetta antepsinia ja viikko siitä omepratsolia joka puolestaan vaikuttaa mahahappoihin -> haavaumat pääsevät nopeammin parantumaan.
Lisäksi muutin hieman ruokavaliota asteittain ja lisäsin mahan ja suoliston hyvinvointia edistäviä valmisteita ruokintaa. Myös muun stressin olen pyrkinyt vähentämään ja ajellutkin vain pääasiassa kävelyä tai lyhyitä lenkkejä.
Nyt 2,5vk startista Nose on alkanut pirstymään ja pariin iltaan ei ole enään kärtynnyt mahastaan.
Pitää toivoa että nyt syy löytyi ja hoito tepsii...
Juomisen suhteen ei ole taphtunut vielä muutosta, mutta aika näyttää.
Kerrottakoon vielä sellaisia mukavia uutisia että meidän talliin syntyi vanhalle taistelukaverille "Saagalle" (Goldberry Broline) tammavarsa Archduke kempistä :)
Kuvassa "Taiga" on vuorokauden ikäinen. Pitäisi ottaa uusia kuvia kun kehittyy silmissä :)
